Suomalaisten kansansävelmien elektroninen tietovaranto
Kansansävelmien keräämisen taustalla oli kansallisuusaate, jonka mukaan itsenäisen kansakunnan tunnusmerkkejä olivat omakielinen runous, epiikka ja kuulonvaraisesti välittyvä musiikki. Elias Lönnrot keräsi kokosi tunnetuimmat suomalaisuuden tunnusmerkit, Kalevalan (1835) ja Kantelettaren (1840), joissa molemmissa musiikilla oli tärkeä rooli. Kansansävelmiä ryhdyttiin keräämään varsinaisesti 1850-luvulta lähtien ja niitä alettiin toimittamaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimesta 1890-luvulta lähtien.
Ilmari Krohn teki arvokkaan kulttuurityön toimittaessaan vuosina 1898-1933 Suomen Kansan Sävelmiä -teoksissaan n. 9000 suomalaista kansansävelmää kokoelmista, jotka Suomalaisen kirjallisuuden seuran kenttätyöntekijät olivat arkistoihin keränneet. Kokoelma on kansallisesti arvokas, yhtenäinen ja hyvin dokumentoitu. Tästä johtuen kokoelma on yhä nykyään tärkeä lähde suomalaisille muusikoille ja musiikin harrastajille.
Kokoelmat julkaistiin vv. 1898-1933 ja ne koostuvat seuraavista osista:
| Kokoelman nimi | Jakso | Osa | Julkaisuvuosi | Lisätiedot | Johdannot |
| Hengellisiä sävelmiä | I jakso | 1898 |  Lisätietoa |
 Johdanto |
|
| Laulusävelmiä | II jakso | osa 1 | 1904-1907 | Lisätietoa |
Johdanto |
| Laulusävelmiä | II jakso | osa 2 | 1908-1912 | Lisätietoa |
Johdanto |
| Laulusävelmiä | II jakso | osa 3 | 1932 | Lisätietoa |
Johdanto |
| Laulusävelmiä | II jakso | osa 4 | 1933 | Lisätietoa |
|
| Kansantansseja | III jakso | 1893 | Lisätietoa |
Johdanto |
|
| Inkerin runosävelmiä | IV jakso | osa I | 1910 | Lisätietoa |
Johdanto |
| Karjalan runosävelmiä | IV jakso | osa II | 1930 | Lisätietoa |
Johdanto |
| Kantele- ja jouhikkosävelmiä | V jakso | 1928 | Lisätietoa |
Johdanto |
|
Merkkien selitykset:
Kirjojen johdannot Acrobat-muodossa (hae lukija täältä), Lisätietoa kokoelmasta (verkkosivu)
I, II ja III jaksot on julkaissut Ilmari Krohn. IV jakson julkaisija on Krohnin oppilas Armas Launis ja V jakson Krohnin oppilas A. O. Väisänen. Alkuperäisen suunnitelman mukaan sävelmät jaettiin runo-, laulu- ja tanssisävelmiin.
Hengellisiä sävelmiä sisältää hengellisiä lauluja ja vanhan virsikirjan (v. 1701) virsiä.
Tätä jaksoa ei ollut mukana alkuperäisessä sävelmäjaossa, koska hengellisten laulujen olemassaolosta ei ollut tietoa. Sävelmät kuuluvat pääosin kokoelmiin Sionin virret, Sionin juhlavirret, Halullisten sieluin hengelliset laulut ja arkkivirret. Kokoelma on jaettu koraalien ja maallisten sävelmien toisintoihin sekä itsenäisiin hengellisiin sävelmiin. Krohn teki väitöskirjan tämän kokoelman innoittamana aiheesta "Suomen hengellisten kansansävelmien laadusta ja alkuperästä", joka painettiin vuonna 1899.
Laulusävelmiä on kokoelman laajin jakso sisältäen 4842 sävelmää. Sävelmien ryhmityksen määrää säkeitten melodisten kadenssien laatu. Sointuja on mahdollista tulkita eri tavoin, joten joistakin kadensseista voivat tutkijat olla eri mieltä. SKS:lle saapui julkaisemisen alettua lisää sävelmiä ja toisintoja, joista täytyi jättää pois ne sävelmät, joiden paikka oli jo julkaistujen joukossa. Laulusävelmien julkaiseminen keskeytyi rahoitusongelmien vuoksi vuonna 1912. Julkaisemista jatkettiin vuonna 1932 ja laulusävelmät-jakso valmistui kokonaisuudessaan vuonna 1933.
Kansantansseja sisältää soitinmusiikkia tai kappaleita, joita on sekä laulettu että soitettu. Sävelmät soitetaan viululla, ellei toisin ole mainittu. Laulettavat tanssisävelmät on sijoitettu laulusävelmiin. Kokoelmassa on muutamia paimensoittoja, jotka oli tarkoitus julkaista myöhemmin omana jaksonaan.
Runosävelmiä on jaettu Inkerin ja Karjalan runosävelmiin. Inkerin runosävelmien merkittävimmät kerääjät olivat A. Lähteenkorva, E. Levon ja A. Launis. Launis otti myöhemmin runosävelmistä lähes 200 fonogrammia, mikä helpotti sävelmien nuotinnusta. Kokoelma on jaettu kolmeen pääryhmään: itkusävelmät, lastensävelmät ja varsinaiset runosävelmät. Karjalan runosävelmistä suurimman osan on kerännyt A. Lähteenkorva ja kokoelman toimituksessa on noudatettu samoja periaatteita kuin Inkerin runosävelmissä.
Kantele- ja jouhikkosävelmiä sisältää laajan kuvauksen molempien soittimien rakenteesta, käyttötavasta ja yleisyydestä sekä kustakin soittajasta. Soittajien esittelyssä on henkilöhistorian ja soitettujen kappaleiden lisäksi merkitty nuottiesimerkillä käytössä ollut sävellaji ja sormitukset. Useista soittajista on myös valokuva. Suurimman osan sävelmistä on kerännyt A. O. Väisänen.
Suomen Kansan Sävelmät -kokoelmat digitoitiin vuosien 2002-2003 aikana. Urakkaan osallistui useita henkilöitä (ks. tekijätiedot) ja sitä tukivat useat eri tahot. Verkossa oleva Suomen Kansan eSävelmät -tietokanta on vapaasti kaikkien käytettävissä (ks. tietokantaan viittaaminen) ja siitä vastaa Jyväskylän yliopiston Musiikin laitos. Tekijänoikeudellisista kysymyksistä löydät lisää tietoa tekijätiedoista.
Suomen Kansan eSävelmät –hankkeen tarkoitus on tuoda tämä kokoelma tutkijoiden ja kansanmusiikin ystävien ulottuville tietotekniikan keinoin. Suomen Kansan eSävelmät -hankkeessa digitoimme kaikki nämä sävelmät ja teimme niistä tietokannan, johon kuuluu sävelmien lisäksi sanoitukset sekä mm. paikkakunta- ja soittotapatiedot. Tietokannassa sävelmät on eri tiedostomuotoina (MIDI, Scorch-nuotinnos, GIF-kuva) ja kaikki niihin liittyvät tiedot on myös tallennettu (esim. sävellaji, tahtilaji, nimi, yleislaji, kerääjän nimi, sanat (1. säkeistö), keräyspaikkakunta, kylä, tai paikannimi, jne. Katso hakuohjeista lisätietoa mitä nämä tiedot tarkoittavat). Nämä tiedot mahdollistavat kunkin sävelmän maantieteellisen sijainnin kuvaamisen, joista esimerkkejä Kartat-sivulla. Sävelmiä voi hakea minkä tahansa tietotyypin perusteella, esim. sanojen, paikkakunnan tai melodiankaarroksen perusteella tai näitä yhdistelemällä.
Tietokanta ei palvele ainoastaan musiikintutkimuksen tarpeita, vaan siitä on valmistettu verkkomateriaali, joka on suunnattu suomalaisesta musiikkiperinteestä kiinnostuneille käyttäjille (kouluille, opistoille, musiikkioppilaitoksille). Verkossa olevasta tietokannasta on mahdollista hakea sävelmiä selaimella käytettävällä hakukoneella. Haku on mahdollista mm. sanojen, paikkakuntien, läänien, musiikillisten piirteiden tai kerääjien mukaan. Haun tuloksena saadaan sävelmien nuotit ja muut tiedot. Haettuja sävelmiä voi myös kuunnella. Mukana on myös yksinkertaisia musiikin sisältöön perustuvia hakumenetelmiä. Tulevaisuuden tavoitteena on lisäksi tuottaa kokoelmaan liittyvää verkkopohjaista oppimateriaalia.
Tämä digitoitu kansanmusiikkikokoelma on merkittävä aineisto vertailevalle musiikintutkimukselle. Mikään muu musiikkitietokanta ei ole yhtä laaja, yhtenäisesti ja verrattain rajatulta alueelta kerätty kuin tämä kokoelma. Esimerkiksi keski-eurooppalaisen sekä unkarilaisen musiikin tietokannat, joita on aiemmin käytetty musiikillisen tiedon louhinnassa (Toiviainen & Eerola, 2001), ovat selvästi suppeampia. Tätä suomalaisen kansanmusiikin tietokantaa käytetään tietokoneavusteisen musiikintutkimuksen materiaalina, mm. tarkasteltaessa sävelmien alueellisia eroja ja yhtäläisyyksiä sekä vertailtaessa suomalaisen sävelmateriaalin erityispiirteitä ulkomaisiin, vastaaviin kansanlaulukokoelmiin.
Suomen Kansan eSävelmät: Kansansävelmien tutkimus musiikkitietokannan avulla