Kokoelmassa kaikista sävelmistä on kerrottu kylä tai paikannimi. Nämä tiedot mahdollistavat kunkin sävelmän maantieteellisen sijainnin kuvaamisen. Tämän tiedon avulla voidaan sävelmien musiikillisia tai muita ominaisuuksia (sanoja) kuvata maantieteellisesti, mikä ei aiemmin ole ollut mahdollista. Tekniikka näiden "musiikillisten karttojen" toteuttamiseksi on prof. Toiviaisen käsialaa. Alla muutamia esimerkkejä kokoelman piirteiden kuvaamisesta karttapohjalla. Karttojen tarkempi tulkinta ja ymmärtäminen vaatii yksittäisten kappaleiden piirteisiin ja vaikutteisiin tutustumista.
- Tuomas Eerola
Kartassa 1 selviää hauissa käytetyt aluejaot. Ne perustuvat osin Suomen lääneihin, mutta nykyisen rajan ulkopuoliset alueet on nimetty erikseen.
Karttoja varten kokoelmassa mainittujen paikannimien, kylien ja kaupunkien, sijainti muunnettiin pituus- ja leveyspiireiksi erilaisten kartastojen avulla. Koska monien paikkakuntien nimet ovat nykyisin jotain muuta kuin sävelmien keräämishetkellä (1800-luvun loppupuolella) - eritoten Suomen nykyisten rajojen ulkopuolisilla alueilla - koordinaattien saamiseksi tehtiin jonkin verran selvittelytyötä. Karjalan ja Inkerin alueen paikannimissä voi silti olla yhä epäselvyyksiä tai virheitä. Joissakin tapauksissa kylän tai pitäjän nimeä ei ole annettu ja silloin olemme käyttäneet annetun maakunnan keskipistettä. Nämä keskipisteet on jätetty pois yksittäisten piirteiden maantieteellisiä jakaumia kuvatessa. Karttojen pohjalla on satelliittikuva Suomesta.
Kartassa 2 kukin valkoinen ympyrä kuvaa yhtä sävelmää, sen keruupaikkaa. Kuten kartasta selviää, Lapista ei sävelmiä tähän kokoelmaan ole juurikaan kerätty. Tämän puutteen korjasi Armas Launis, joka 1900-luvun alussa keräsi suuren joukon suomensaamelaisia joikuja (1907).
Koska kartassa 2 ei näy tarkasti miltä paikkakunnilta on kerätty erityisen paljon sävelmiä, kuvataan ohessa tätä toisella tavalla. Kartassa 3 on kuvattu 5000 laulusävelmän maantieteellinen jakautuminen. Sävelten yleisyys on kuvattu “tiheytenä” tietyllä alueelle. Punainen väri kuvastaa seutua, jolta on löytynyt paljon sävelmiä, ja sininen taas puolestaan seutua jolta ei ole löytynyt juurikaan sävelmiä.
Kartassa 4 on kuvattu miten muiden osakokoelmien sävelmät jakautuvat maantieteellisesti, sekä sävelmien määrä (N) kussakin osakokoelmassa. Kartoista näkee heti, kuinka eri kokoelmat painottuvat eri seuduille (Runosävelmät ovat pääosin Inkeristä, Kantelesävelmät Laatokan Karjalasta ja Hengelliset sävelmät on kerätty muutamalta, toisistaan kaukana olevalta seudulta).
Kartassa on kuvattu molli-sävelmien suhteellinen osuus maantieteellisesti. Suhteellinen osuus on kuvattu ikäänkuin “tiheytenä” tietylle alueelle. Punainen väri (esim. Itä-Suomi) kuvaa korkeaa mollisävelten osuutta (lähes puolet alueelta löytyneistä kappaleista) ja kaikkein tummimmat siniset alueet kertovat duuri-sävelmien olevan vallitsevia kyseisellä alueella. Esimerkiksi länsirannikolla, Turun ja Oulun alueilla, noin 75% kappaleista kulkee duuri-sävellajissa. Värien merkitys löytyy kuvan oikeassa reunassa olevasta selitepylväästä, jossa kerrotaan piirteen suhteellinen osuus. Karttaa varten on valittu ainoastaan Laulusävelmät-kokoelmissa (osat 1-4) olevat sävelmät.
Mollissa kulkevat kappaleet on määritelty kerääjien antamien sävellajien mukaan. Tosin käsitteet duuri ja molli olivat tuohon aikaan vielä ongelmallisia , koska sävelkulkuja voisi paremmin luonnehtia erilaisten moodien ja pentatonisten asteikoiden avulla (kts. mm. Leisiö, 1999).
Kartassa 4 on kuvattu kolmijakoisten laulusävelmien maantieteellinen jakauma. Kolmijakoiset kappaleet ovat sellaisia, joissa tahtilaji on joko 3/4 (valssi) tai 6/8. Kuten kuvasta näkyy, kokonaisuudessaan kolmijakoiset kappaleet edustavat vähemmistöä, sillä tiheimmilläänkin näitä kappaleita on vain n. 15% alueen (esim. Etelä-Savon) kappaleista.
Aina laulu ei ala sävellajin perussävelestä (eli toonikasta), mutta varsinkin Pohjanmaalla laulut näyttävät alkaneen tältä säveleltä useammin kuin muualla.
Musiikillisten piirteiden lisäksi voidaan kuvata laulusävelmien sanojen maantieteellisiä jakaumia. Kokoelman laulusävelmien 1. säkeistö on tallennettu tietokantaan (sekä alkuperäiseen kokoelmaan). Yhteensä sanoja on kokoelmassa 74596; erilaisia sanoja taivutusmuodot mukaan lukien on 13857.
Oheisessa kartassa on kuvattu "surua" kuvaavien sanojen jakaumia (kuten murhe, suru, onneton). Tyypillinen esimerkki näistä sanoituksista: "Onneton olin minä ollessani, onneton tähän kylään tullessani"
Oheisessa kartassa on kuvattu "iloa" kuvaavien sanojen jakaumia (kuten ilo ja riemu). Tosin näitä sanoja ei käytetä lauluissa kovin paljoa, mutta eniten niitä näytetään käytettävän kappaleissa länsirannikolla.